On heitä onnellisia, joita on siunattu sellaisella lahjalla, että kun he päänsä illalla tyynyyn kallistavat, lähtee heti taju ja aamulla vasta palaa tolkku. Olo on kevyt, levollinen, ladattu ja valmis uuteen päivään. AH, elämä on ihanaa, he tuumaavat ja aloittavat puuhansa.
Jaaaaa sitten ollaan me toiset, joilla syystä tai toiset nallekarkit on jääneet vähemmälle unenlahjojen suhteen – ehkäpä päätyneet mokomat karhut sinne porukka nro ykkösen laariin.
Joka tapauksessa, jokainen meistä, joilla on unen kanssa jonkinlaisia haasteita, tietää, että kun normaalirutiini keskeytyy tai olosuhteet muuttuu, joutuu ainakin vähän jännittämään, että mitenkähän uni tulee vai tuleeko ollenkaan.
Toinen meistä täällä kuuluu erityisesti tähän vähemmän onnekkaaseen porukkaan.
Osa teistä jo varmaan tietääkin, että Hannan van life -ura alkoi puoliväkisin raahaamalla, kun Jarno yksi kesä yli 10 vuotta sitten keksi, että juuri sillä hetkellä oli kerta kaikkiaan pakko roudata 3-kuinen vauva ja vaimo vettä vuotavalla vaunulla keskelle Suomen perämetsiä.
”Vain kuolleen ruumiini yli” ilmoitti tähän plääniin Hanna, mutta elävänä ensimmäiseen reissuun sitten kuitenkin lähdettiin (murhaavat katseet ei olleet ilmeisesti riittävän voimallisia).
Nukkumatin ne katseet sen sijaan ehkä karkottivat, tai ehkä sään jumalat. Vaunun etuseinä vuosi ja koska reissussa satoi, ikivanha vaahtomuovipatja petivaatteineen vaunun etupäässä oli entistä kamalammassa jamassa. Selvittiin, mutta lauluja tästä neitsytmatkasta ei kyllä voinut kirjoittaa.
Karavaanarielämään sopeutuminen tuotti vuosien mittaan pikkuhiljaa tulosta ja alkoi suorastaan olla kivaa, mutta yksi asia on ollut – ja on osittain edelleen – niin suurta turhautumista, ähräämistä, äkäisiä aamuja ja suoranaista kuvotusta aiheuttava, että siihen oli täysin pakottava tarve saada muutos.
Tuo asia oli kylmänkosteat, niljakkaan limaiset puuvillaiset petivaatteet auton tai vaunun punkassa. Kenenkään elävän olennon EI KUULU mennä nukkumaan sellaiseen sänkyyn, joka aiheuttaa kokovartaloinhotuksen ja puistatuksen vilunväreet. (Asuntoautojen, retkisten ja vaunujen patjat ovat täysin kammottavia myös, mutta niistä sitten toisella kertaa lisää, pysytään nyt casessa lakanat.)
Lakanoiden kammotustuntuma eskaloituu yleensä reissun loppua kohden, erityisesti jos on oltu paljon liikkeellä/on ollut kuuma/ei ole päässyt kunnolla pesulle.
Yöllä hikoilu ja unettomuuden rajoilla vääntyily näissä olosuhteissa ei ole nannaa, puuvillalakanat kun oikein imee kaiken hien, töhnän ja muun nimeämättömän. Muutaman päivän kuluttua sitä huomaa odottelevansa, josko petivaatteet on saavuttaneet sellaisen pisteen, että ne on absorboineet itseensä tarpeeksi ravinteita ja elinvoimaa ja alkavat kävellä kohta vastaan.
Kertakaikkiaan, YÖKS. (Jos sulla on reissussa rikkinäiset puuvillalakanat, saat lisäpisteen!) Turhautuneena ainakin Hanna ajatteli, ettei ikinä nuku hyvin van life -olosuhteissa.
Merinovillaa, ekopuuvillaa ja puunappi. Ei muovia näihin lakanoihin.
Mutta! Koska me ollaan ratkaisukeskeisiä ihmisiä, päätettiin että tälle ällöydelle tulee loppu. Alettiin siis pohtia, että millaiset ne hyvät unet tuottavat lakanat sitten oikein olisikaan. Mikä olisi kaikkein ihaninta, nautinnollisinta, pehmeintä ja kuivinta, mitä vanin pedistä voisi löytyä?
Oltiin sitten käymässä Orivedellä Orneuleella suunnittelemassa asiaa tarkemmin, ja siellä syttyi lamppu: merinovillaahan niiden tietysti pitää olla! Kaikki toivotut ominaisuudet on merinossa: ihoa vasten pehmeä, ei saa kutittaa tai hiostaa, pitää olla helppo huoltaa reissussakin, ei saa imeä kosteutta, täytyy olla ekologinen ja vastuullinen.
Hanna googlasi sormet punaisina ja epäuskon vallitessa: Eikö todellakaan kukaan ole vielä tuonut merinovillaisia petivaatteita markkinoille? Ei ollut. Joten meistä tuli maailman ensimmäinen merinovillaisten vuodevaatteiden myyjä: tämä innovaatio on IVANin oma.
Nyt kirjoitushetkellä meillä on ollut kesälakanana retkeilyauton lisäksi myös kotisängyssä merinovillainen tuplapussilakana (ilman peittoa siis) ja voidaan omalla kokemuksella sanoa, että toimii aivan loistavasti myös kesällä!
Ainoastaan ihan kuumimpaan aikaan merino on vähän too much, mutta materiaali tasaa niin hyvin lämpötiloja ja siirtää kosteutta, että se toimii paremmin kuin puuvillalakana – just siksi, että merinovilla hylkii luonnostaan kosteutta ja likaa ja on myös antibakteerinen.
Kuvattiin Norjassa syksyllä 2023 ensimmäiset tuotekuvat merinovillaisista lakanoista.
Käsi sydämellä: Tämä on paras keksintö sitten kahden maun sekoituspehmiksen, vaikka itse sanotaankin.
Ei enää kylmänkosteita sänkyjä, ei hikisen nahkeilta tuntuvia reissulakanoita, ei heräämistä yöllä siihen, että on liian kylmä tai kuuma - mikä on jopa pahempaa siellä autossa, kun tuntuu että happi loppuu. Voi säätää lämpötilan viileämmälle ja säästää kaasua, ja nukkua kuin vauva unelmanpehmeässä pilvessä.
Merinovillapussilakana on muuten sen verran mukavalla tavalla painava (2,5 kg), että se tuntuu kuin kevyeltä painopeitolta. Ei ahdista yhtään, mutta maadoittaa lempeästi ja silti tehokkaasti.
Tulipa mieleen muisto siitä, kun avattiin ensimmäisten prototyyppien paketti kotona ja maattiin kovalla puulattialla merinopussilakanoiden alla – niin ihanalta ne tuntui, että kova lattiakaan ei saanut meitä nousemaan vällyjen alta!
Lakanoissa ei ole kuosia, koska haluttiin tehdä niistä aistiesteettömät.
Merinovilla on neulottu lenkille ekopuuvillaloimeen, ja lenkki tekee sen, että ihon ja neuloksen väliin jää ilmakerros.
Lakana ei siis missään vaiheessa liimaudu ihoon, vaan ilmakerros ihon ja neuloksen välissä samalla sekä eristää että tuulettaa miellyttävästi. Hikoilu yöllä ei siis ole enää ongelma merinolakanoiden kanssa, koska hiki ei jää iholle, vaan siirtyy luontaisesti siltä pois.
Reissun päällä lakanat voi näppärästi tuulettaa raikkaiksi tai kieritellä kevyesti lumessa. Vaihtolakanoita ei reissuun tarvitse pakata, sillä nämä eivät likastu samalla tavalla kuin tavan puuvillalakanat. Tiedetään – suomalaiset on saaneet äidinmaidossa opin, että lakanat pestään vähintään 60 asteessa, mutta kun tämä materiaali on IHAN ERI!
Kun sitten on aika pestä, pyöräytä petivaatteet puhtaaksi 30 asteessa villanpesuohjelmalla ja -aineella. Lisää merinovillaisten petivaatteiden pesemisestä voit lukea täältä.
Unipussi on helpoin petivaate reissussa: aluslakana, peitto ja tyynyliina yhdessä paketissa.
Jaa että kutittaako lakanat? Ei kutita. Käsi sydämellä. On testattu myös meidän oman perheen erityisherkkien käyttötestissä. Meidän käyttämä merino on lähes yhtä hienoa kuin alusvaatteissa käytetty villa, joten huoli pois, ei ärsytä herkkääkään ihoa.
Hannan loppukaneetti: En reissaa enää ilman näitä. Enkä kyllä vaihda mielellään kotisänkyynkään muita lakanoita. Energia merinolakanoissa on täysin next level, tulee ihan selkeästi paremmat unet.
Kokemuksia olemme kuulleet positiivisen palautteen muodossa palelijoiden lisäksi myös vaihdevuosioireisilta ja kovilta yöhikoilijoilta, jotka ovat saaneet helpotusta oloon ja uniin. Ihanaa!
Merinoidu näissä! Lupaamme: pois et enää vaihda kun näiden makuun pääset.
Tiesithän muuten, että jokaisesta ostetusta tuotteesta me lahjoitetaan osa Luonnonperintösäätiölle ikimetsien suojeluun? Tee hyvää itsellesi, teet hyvää myös luonnolle. Win-win!