Survival-vinkit ja tarvikelista yllättäviin vatsahaasteisiin tien päällä

Vatsatauti tai ruokamyrkytys ei ole hauskaa. Vielä vähemmän hauskaa se on reissun päällä kesken roadtripin ilman juuri minkäänlaisia varusteita tilanteen hallintaan saamiseen tai jälkien siivoamiseen. Ensi kerralla pakataan välineitä mukaan. Just in case.

Meidän perheen yllätti siis joko pieni ruokamyrkytys tai muu vatsapöpö (alkuperä ei ole täysin selvä, mutta yhtä kaikki, jälkipyykkiä tuli) kesken Euroopan -road tripin. Ihan pahimmasta päästä tauti ei onneksi ollut, mutta ensimmäinen kerta se kyllä oli, kun piti selvitä yllättäen tällaisesta haasteesta tien päällä retkeilyautossa! 

Jaetaan tässä nyt meidän survival-niksit ja tarvikelista, jolla pääsee koetusti pahimman yli – mutta toki vain siinä tapauksessa, että kaikki eivät sairastu yhtä aikaa tai tavaraa ei poistu kahdesta päästä samanaikaisesti. Siinä tapauksessa toivotamme onnea. Ei tietoa miten sellainen tilanne händlätään.

Meidän case vatsatauti retkeilyautossa meni näin:

Oltiin ajeltu Itävallasta Alppien yli Italiaan Ledro -järven rannalle leirintäalueelle. Me yleensä vain puskaparkkeillaan ja käydään ehkä vain pesulla leirintäalueella tai uimahallissa/kylpylässä/tms., mutta tällä kertaa poikkeuksellisesti päätettiin jäädä kivalle pienelle glamping-alueelle pyykkäämään, peseytymään ja vähän lataamaan höntsäilyakkuja.

Yksi rauhallinen yö leirintäalueella oli takana ja päätettiin, että koska paikka oli sekä sijainniltaan että tiloiltaan niin hyvä, niin jäädään toiseksi yöksi. Onneksi päätettiin, koska seuraava yö olisi ollut eksponentiaalisesti mielenkiintoisempi pöpelikössä.

Toinen lapsi valitteli kipeää vatsaa iltasella, ja oksensi kertaalleen (hallitusti). Olo helpottui, ja laitettiin tuhtien pizzojen piikkiin vatsan nipistelyt. Lapsi halusi tulla viereen nukkumaan (Taivaan kiitos, muuten olisi ollut takaboksi huonossa jamassa) ja sen suurempia varotoimenpiteitä tekemättä käytiin koko porukka unille (paha huolimattomuusvirhe).

Keskellä yötä lapsi ponkaisee istumaan ja oksentaa (nyt hallitsemattomassa) kaaressa takaovia kohti - mikä muuten on paras suunta näissä olosuhteissa. Ennen reissua oltiin napattu kaihtimet pois takaovista, koska niiden kiinnitys ei enää pitänyt, mutta kävi siinä mielessä, että olikohan se yrjön kannalta hyvä vai huono juttu. Hyvä tietysti sillä lailla, ettei tarvinnut reissussa putsata kaihtimia tai hävittää niitä jos olisivat olleet vielä toimivat; huono sillä lailla, että kaihtimet olisi saattaneet estää osan pärskimisefektistä. Tiedä häntä.

Toinen aikuisista pesee sitten siis takaovia, aluslakanaa ja patjaa, toinen miettii, miten tilanne saadaan hallintaan sillä lailla, että ykä ei leviä, kun sängystä ei ehdi pungertaa vessaan asti. Sitä paitsi vessaan melkein ehtiminen olisi vielä pahempi, joten parempi eristää suosiolla yksi yrjö-zone.

Kattila, mikä ihana pelastusrengas!

Paistinpannu ei käy, ei todellakaan, se vain antaa yrjölle lisää vauhtia kun on laakeat reunat. Hmmm… Ämpäriä ei ole, saati vatia. Mutta KATTILA löytyy! Tarpeeksi laakea, jotta sinne mahtuu pää, ja tarpeeksi syvä ettei roisku. Hurraa!

Pari ylimääräistä pyyhettä suojaksi ipanan pään alueelle ja viltistä varatyyny. Alkuperäistä tyynyä ei voitu enää pelastaa, mutta yleistilanne ja yrjö-zone saatiin aika kivasti sekä siedettävän tuntuiseksi että kohtuullisen hallittavaksi.

Sormet piti kyllä laittaa kainaloita myöten ristiin, että paha olo löytää tiensä ulos vain yhtä reittiä kerrallaan, koska terveysside ei riitä rippen torjumiseen ja toinen kattila on liian pieni alusastiaksi.

Leirintäalueella poikkeuksellisesti, mutta onneksi. Ihan auton vierestä löytyi kaivo ja puhtaanvedenpiste.

Ja voitteko kuvitella,  että _just meidän camping-parkkipaikan vieressä_ on KAIVO ja PUHTAAN VEDEN HANA!?! Lausuttiin ylistyskiitoksia mielessämme joka ainut 5983732 kerta näille molemmille infran taidonnäytteille, kun käytiin tyhjentämässä ja huuhtelemassa kattilaa ja täyttämässä juomapulloa.

Aamuviideltä ralli rauhoittui, ja saatiin nukuttua pari tuntia. Kattila oli eri hyvä ämpäri, toki siinä pitää vielä loppureissulla kokata, joten se kaipaa syvädesinfioinnin.

Aamusella tarkistettiin vahingot: Tyyny on entinen, aluslakana ei mene takaisin sänkyyn, mutta patja selvisi. Silmänaluset mustat, sympatiapahaolo ja epävarmuus siitä, onko itsellä itsensä vai toisen takia paha olo, kiitollisuus siitä, että muu porukka vielä tolpillaan. Ja pääsee varaamaan tuoreeltaan vielä pyykkivuoron!

Mitä tästä sitten opittiin: 

Tarvittavat resurssit ilmestyy jostain aina silloin, kun niitä ihan oikeasti tarvitsee. Tavalla tai toisella.

Luota intuitioon. Myös ravintolaa valitessa ja autoa pakatessa.

Sisäinen McGyverisi herää kun häntä tarvitaan.

Näillä tarvikkeilla pärjää pitkälle. Wipesit taipuu moneen, mutta pari pyykkipoikaa ja pesuainetta ei tee huonoa myöskään.

Ja se survival kit -listaus! Nämä on hyvä löytyä autosta vatsataudin varalta:

• se kattila! Tai ämpäri. Kunhan on tarpeeksi syvä
• vauvojen peppupyyhkeitä tai muita wipes-liinoja
• pari ylimääräistä siivousrättiä
• paksu pesusieni nesteiden imeytykseen
• paksu froteepyyhe tai pari (tähän tarkoitukseen käy vanhat pyyhkeet loistavasti!)
• vaihtotyynyliina
• yleispesuaine (meillä Universal Stone ja Elokuun biohajoava)
• juomavettä ja siivousvettä
• niistopaperia ja talouspaperia
• käsisaippuaa + käsidesi kiva bonus
• suolaa ja sokeria (todellinen taikajuoma on laittaa vichyn sekaan ripaus sokeria, suolaa ja sitruunaa -> saa olon kohenemaan!)

Jälkipyykkiin:

• pyykkinaru ja -poikia + oskarinoksa
• pyykkiainetta nyrkkipyykkiin ja/tai pesukonetta varten

Kiva on olla myös:

• jotain suolaista syötävää, esim. suolatikkuja/sipseja/suolakeksejä tms.
• tuoremehua tms. verensokeria nostattavaa

Tärkeimpänä ehkä kuitenkin VESI, sekä juomiseen että siivoamiseen. Kannattaa pitää siis vesitankit ja -kanisterit edes suht hyvällä mallilla!

Tärkein yksittäinen elementti yrjön ja rippen hallinnassa ja siitä toipumisessa: H2O

Koko ralli olisi voinut olla siinä. Mutta toinen meistä aikuisista jatkoi aamulla toisen röörin output-touhuilla. Luulisi, että rippe on ykää helpompi, mutta oli siinäkin omat haasteensa. Nimittäin retkeilyauton vessa tulee aika nopeasti täyteen ja tyhjennyspaikkoja ei ole ihan joka nurkalla, saati pysähtyä ei liikenteessä voi ihan sillä sekunnilla kun tarve tulee.

Vinkkivitonen: Italian puolen Alpeilla noin 3000 m korkeudessa sen sijaan ON kemssan tyhjennyspiste!

Kysyttiin urhealta lapselta, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä. Vastaus oli, että kyllä muuten selvisi ihan hyvin, mutta parin päivän jäätelöt jäi harmillisesti väliin ja kaipaa hyvitystä.

Meidän pieni huoli tärveltyneestä merinovillaisesta aluslakanasta oli turha: Nyrkkipyykillä lähti jo melkein kaikki tahrat ja haju, ja kotona kun pestiin lakana tavan villanpesuohjelmalla, saatiin palautettua lakana alkuperäiskuntoon.

Ensi reissua varten tungetaan kyllä mukaan jonkun sortin taitettava ämpäri, vaikka järki sanookin, että kun kattilassa keittää vettä, niin pöpöt kuolee. Mielikuva elää silti.

Parempaa tuuria ensi kerralle!